31.1.17

Mä ja pikkuvege Vegemessuilla


Jalotofun tofukas kera marinoidut sienet ja muut höysteet, nam!
Viime vuoden lopulla tapahtui mielenkiintoinen arkiruokailukäänne. Asia oli ollut niin sanotusti ilmassa jo jonkin aikaa, mutta joululomalla 6v poikani ilmoitti olevansa vege, ja että asia ilmoitetaan nyt myös eskarin ruokalaan. Asia oli harvinaisen selvää pässinlihaa tofukinkkua.

Kasvisruokailu on tietenkin ollut perheemme arjessa oman vegeyteni takia aina ja asiasta on luonnollisestikin keskusteltu, sillä äiti on syönyt muita ruokia lihan sijaan. En ole kuitenkaan yrittänyt aivopestä lapsiani aiheesta, vaan ajattelin että saavat itse päättää mitä syövät sitten kun asia alkaa mietityttää. Pidän kuitenkin melko kovin kiinni siitä, että omat lapseni syövät mahdollisimman ravintorikasta, laadukasta, ja vähäsokerista luomuruokaa. Mahdollisuuksien mukaan siis. Jonkun mielestä olen varmasti fanaatikko, mutta kyllä meilläkin silloin tällöin näkyy ja syödäänkin jätskiä, suklaata, keksejä ja muitakin herkkuja (paitsi karkkia ja limuja). 

On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että 6v on ravinnosta kiinnostunut, joten tämä vegeasia ei sinänsä tullut yllätyksenä, vaikka se kuitenkin yllätti. Se herätti itsenikin jotenkin yllättävällä tavalla siihen, että “iik, nyt mun pitää oikein toden teolla alkaa miettiä että poika saa kaiken tarvitsemansa”. Samalla olen pikkutyypistä todella ylpeä. Jos hän kuitenkin haluaa palata "sekaaniksi", se on täysin ok. <3

Aihetta huoleen ei ehkä ole, ravintoneuvojan opinnot ovat (jep, edelleenkin) käynnissä ja koska olen monen mielestä fanaatikko omassa keittiössäni, asiat eivät varmasti ole retuperällä. Meillä ei juoda maitoa, mutta lapsilla on mukana ruokavaliossa kuitenkin juustot, jugurtit ja muna (itsellä melko harvoin). Mutta siltikin sisimmässäni joku höpöhöpö-ääni muistuttaa, että alapas nyt kuule laskea lapsesi ravintoainetarpeet ja valmista ateriat sen mukaan.

Sitten se postauksen pääaihe, VEGEMESSUT. Olimme pikkutyypin kanssa viime viikonloppuna Vegemessuilla, Helsingin Kalasatamassa, ihan kaksistaan, viettämässä laatuaikaa. Me nautimmekin tästä todella. 6v kuvasi kuin mikäkin bloggaaja. Itsellä kuvaaminen jäi, koska seuralaisen vauhti oli sen verran kova, että hyvän näkökulman hakemiseen ei jäänyt aikaa. Seuralaiseni taidonnäytteitä voi ihailla tässä postauksessa. Maistelimme jos jonkinlaisia herkkuja ja uusia innovaatioita, opiskelimme smoothien valmistusta ja koristelua Anni Kravin opastuksella, lounastimme tuntemattomien kanssa Cargon messuraflassa jne.

Sumuinen vegemessupäivä. Kuva: 6v.
Tapahtumassa oli erityisen huikeaa se, että kirjaimellisesti valtava kiinnostus vegeruokailua kohtaan todellakin on totta. Olin kiitollinen, että emme joutuneet jonottamaan messuille sisään yli tunnin, kuten moni muu. Messuyleisön joukossa oli ennakkoluulottomia aloittelijoita ja vannoutuneita pitkän linjan vegaaneja, mutta koko joukko oli innoissaan, liekeissä ja täpinöissään. Ilmapiiri oli mahtava!

Ihmisiä paikalla. Kuva: 6v
Näytteilleasettajien joukossa oli hienoja uusia juttuja, kuten esimerkiksi Jalotofun uusi Vegeström ja Tofukas (nam mikä makupari, katso kuva alussa). Jokaiselle-sarjan valmisruoat (vaikka en voi sanoa valmisruokia ostavani) tuntuvat hyviltä maultaan ja arvoiltaan ja niille löytyy oma varma paikkansa. Baban jono oli liian pitkä meidän kollektiiviselle kärsivällisyydellemme, mutta hummuksen herkullisuus olikin jo ennestään tiedossa. Roots Helsingin raakakakut ja messuannos olivat napakymppejä (kuten aina), Apetitin uudet vihanneksia sisältävät mehujäät ja vegepakasteet ovat ehdottomasti kiinnostavia, kuin myös Kolmen kaverin vegaanijätskit. Vihdoinkin ostin kotiin Gingerpeoplen inkiväärimehua ja -siirappia. Nam ja wow-pisteet ainakin näille kaikille.

Yksi juttu kuitenkin jäi mietityttämään hieman ja sitä on jotenkin vaikea pukea sanoiksi hypen ollessa hurjimmillaan. Korostan, että olen enemmän kuin EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että messut oli aivan huikea juttu ja odotan jo nyt ensi vuoden suurempaa tapahtumaa ja mielessäni jo visioin mitä kaikkea jännää siellä voisi olla. 

Tex-mex meinkinkiä. Kuva: 6v
Levää! Ja äiti sekosi. Kuva: 6v
Tallinnalaisen Karu Talu Sokolaad -leipomon vegaaniset suklaatuotteet menivät
kuin kuumille kiville. Viimeisiä viedään tässä ja kello oli vasta puoli kaksi! Kuva: 6v
Mutta… en voinut olla ajattelematta, että koska trendi on kuumimmillaan, moni vegaaninen tuote ei edusta sellaista laatua tai puhtautta, jota itse haluaisin tämän “liikkeen” nimissä toivottavan ja tarjottavan. Ostin itsekin - lähes hurmioituneena - erään tosi mielenkiintoiselta kuulostaneen tuotteen ja kotona vasta (ihme kyllä) luin tuoteselosteen. Petyin. Yllätyin listan sisältämistä lisäaineista ja tietynlaisesta synteettisyydestä. Hermostuin myös itseeni, koska normaalisti syynään tuotteet todella tarkkaan kaupassa.

Astuin suoraan siihen itseäni häiritsevään ansaan, että messuhypen keskellä ajattelin esimerkiksi vegaanisuuden tarkoittavan jotain kaikin puolin parempaa kaikkien messutuotteiden kohdalla. WRONG. Tai sitten olen vaan liian laatu-, luomu- ja terveysfriikki (tai ituhippi), sekin on mahdollista. 

Oli miten oli, luotan siihen, että laatu ja luonnollisuus nousee keskeisemmäksi tässäkin trendissä vielä. Viimeistään silloin, kun se ei ole enää pelkkä suuri trendi vaan laajemmin omaksuttu tapa elää ja syödä, kotona ja ravintoloissa. Onneksi trendin huipulla juuri nyt on todella kovaa, ylläkin mainittua, kotimaista ja ulkomaista laatua sekä aivan uskomattoman jänniä innovaatiota. Kehitys ja sen vauhti on päätähuimaavaa. Terveystrendi kasvaa vegetrendiä ehkä jopa kovempaa, joten nousu jatkukoon, molemmissa movementeissa!

Tämä vege kuitenkin toivoo vieläkin enemmän yhtymäkohtia näille ja lisää painotusta yhdessä hyvään makuun, ekologisuuteen, puhtauteen ja laatuun ja sitä kautta pitkään ja onnelliseen elämään! Cheers näille, päätän romaanini tähän. :)



Ei kommentteja: