28.12.15

Kotikonttorin vakkarisalaatti meets huikea pannumarinoitu tofusuikale


Uusien reseptien kokeileminen on ehkä parasta juhlapyhissä, mutta ainakin yhtä hauskaa se on arjen ruokahetkissä. Ihana arki, olet taas täällä! Paitsi että kyllä sitä voi seikkailuhenkinen kokeilijakin kaavoihinsa kangistua. Mutta jos se jokapäiväinen henkilökohtainen kaava tuntuu aina vaan yhtä ihanalta, eikä siihen joudu osalliseksi kukaan muu?! Ja kun siihen palaaminen esim joulun jälkeen tuntuu suorastaan taivaalliselta. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole? Tällä verukkeella syön arkisin lähes joka päivä samanlaisen lounaan. Mutta viime aikoina pakkaa on pahasti sekoittanut eräs vanha tuttu uudenlaisessa “asussa”.

Työskentelen pääasiassa kotona ja luonnollisesti lounas on yksi päivän kohokohdista. Joskus piipahdan ylhäisen yksinäisyyteni ulkopuolelle Kauniaisten ihanaan Lähellä Deliin viettämään rauhaisan lounashetken, mutta useimmiten teen itselleni suht samanlaisen, nopeasti valmistuvan nuudelisalaatin. Siihen tulee nuudeleita (yleensä tattari- tai riisi-), kiinankaalia, kurkkua, raakaa kukkakaalia, avokadoa, korianteria ja pähkinöitä. Kastikkeen muodostaa näppituntumalla tamarisoija, omenasiiderietikka, lime tai sitruuna, sriracha tai päälle ripoteltuna chilihiutaleet. 

Entä se uuteen asuun verhoutunut vanha tuttu? Niin, SE teki salaatistani yhtäkkiä taas uudella tavalla jännittävän. Työssäni minulla on ilo työskennellä konkreettisesti lähellä syvästi fanittamani tammisaarelaisen Jalotofun porukkaa. Sen parempaa pohjatonta tofureseptien elävää arkistoa ei voi olla. Olen kokeillut jo paljon uusia juttuja, mutta tämä pannumarinoitu tofu on osastoa “something else”. Aivan jäätävän hyvää, lainatakseni erään ystäväni vakkarilausahdusta.


Tämä erityinen tofun pannumarinointikikka on toiminut niin hyvin, että useampi nirso lapsi ja aikuinenkin on päätynyt luulemaan sitä kanasuikaleiksi!  Pannumarinointu tofu toimii salaatin lisäksi erityisen hyvin tacoissa, lisukkeena sosekeittojen päällä ja pastassakin. Ja tämähän ei tähän jää, todennäköisesti se löytyy jossain kuosissa uuden vuoden juhlapöydässäkin meillä.

K-O-K-E-I-L-K-A-A-! 

Pannumarinoitu tofu

1 pkt Jalotofu Naturel tai Hempnut
2 rkl öljyä paistamiseen (itse käytän luomukookosöljyä)
0,5 tl savupaprikajauhetta (bitter)
1 tl kurkumaa (tai curryjauhetta)
1 valkosipuli hienonnettuna
2-3 rkl tamarisoijaa
(korianteria ja persiljaa)

Riko tofupala neljään osaan. Kuivaa palat talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja tee keittiöpyyhkeestä paloille tiivis nyytti. Aseta nyytti painon alle, jotta mahdollisimman paljon nestettä poistuu. Painoksi soveltuu hyvin leikkuulauta, jonka päälle voit asettaa painoksi esim kirjoja. Itse asettelin pyyhenyytin lävikköön ja sen päälle painoksi kakkuvuoan jonka sisällä oli jumalattoman painava kivimortteli. Anna tofun kuivua noin 15 minuuttia nyytissä painon alla.

Ota tofu pois painon alta ja murustele se kulhoon noin etusormen pään kokoisiksi palasiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla mahdollisimman kuumaksi (alla anna sen kuitenkaan päästä savuamaan). Ruskista tofupaloja kuumalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat pintaansa kauniin vaaleanruskeaa väriä. Ripottele päälle savupaprikajauhe ja kurkuma sekä valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti. Kaada soijakastike tofujen päälle ja sekoita tasaisesti, kunnes se on imeytynyt tofupaloihin. Nosta pannu pois liedeltä. Halutessasi ripottele päälle silputut yrtit. 


Käytä salaattiin, tacoihin, tortilloihin, pastaan - ihan mihin vaan mielikuvituksesi ulottuu!

14.12.15

Mehupaasto: ei sittenkään hulluutta, kärsimystä eikä edes nälkää



Julistin viime postauksessani uutta, terveellistä suuntaa blogilleni. Tässä hengessä olen viettänyt viikonloppuiltoja katsellen aihepiiriin sopivia dokumenttielokuvia Netflixistä - ja usein maanitellut miehenikin viihtymään niiden ääreen. Eräänä lauantaina katsoimme dokkarin “Fat, Sick & Nearly Dead”, jonka toisen osan katsoimme innoissamme heti seuraavana iltana. 

Meillä kummallakaan ei ole lähimainkaan Fat, Sick & Nearly Dead -tilannetta, mutta dokkari oli silti tosi inspiroiva. Siinä ylipainoinen, monia lääkkeitä elintasosairauksiin napsiva nelikymppinen finanssialan ammattilainen Ausseista selättää lääkkeet ja alkaa voida elinvoimaisesti ja inspiroimaan muitakin. Homman juju on mehupaasto. 

Tässä kävikin - todella yllättävästi - niin, että kotikatsomomme päätti testata mehupaastoa. En välttämättä ole täysin vakuuttunut monista mehupaastoista verensokerin ja hyvien rasvojen puutteen kannalta, mutta näillä kotilingoilla tehdyillä mehuilla halusin sitä kuitenkin kokeilla. Parhaat ihmiskokeethan ihminen tekee itsellään! Halusin tietää, mitä minulle tekee reilu 5 päivää mehupaastoa. Erityisesti mietin, että a) saisinko voimakkaita detox-oireita (päänsärky, palelu, väsymys), b) olisiko minulla jatkuva nälkä ja c) miltä paaston aikana tuntuisi psyykkisesti. 

Dokkarin päähenkilöllä, Joella, on nykyään oma mehupaastobisnes (todella yllättävää, eikö?). Hän auttaa ylipainoisia ja sairaita ihmisiä voimaan paremmin erilaisten jmehuohjelmien kautta. Paastosin itse jotakuinkin omilla ohjeillani. Inspiraationa käytin mehuguru Jason Valen  kirjan ohjeita ja omia vakkareitani. Kolmisen litraa mehua päivässä (kätevä kuljettaa kuvan Ikean isoissa lasisissa, reilun litran lasipulloissa), vuorotellen noin puoli litraa vihreää ja oranssia / punaista mehua rauhassa nautiskellen. Aamupäivällä lisäksi hieman kookosvettä ja illalla yrittiteetä lämmikkeeksi ja sen verran "huijasin", että söin puolikkaan tai kokonaisen avokadon päivässä.

Yksi suosikkimehuistani on Jasonin Green Super Smoothie, johon tulee omenaa, pinaattia, lehtikaalia, limeä, selleriä, kurkkua, parsakaalin vartta, avocadoa, spirulinaa ja vehnänorasta. Se on taivaallisen hyvää ja satuinpa löytämään tori.fi:stä oraspuristimenkin ja aloin kasvatella vehnänorasta. Jep, kunnon hippimeininki! 

Lopputulos? Olo paastotessa oli LOISTAVA!!! Vain jos mehunautintojen välissä oli liian pitkä aika (yli 2,5h), aloin haaveilla ruuasta verensokerin laskettua. Yleisesti olin kuitenkin niin hyvä, että en toisesta illasta alkaen saanut unta normaaliin tapaani, sillä olin liian energinen. Ihoni vaikutti kuulaammalta ja silmissä melkein tuntui pilkettä. Päätin, että tästä tulee vuotuinen tapa, ajankohtana mieluummin kuitenkin kevät.

Mehustelukumppanini kotona sai mainitsemiani detox-oireita, eikä siten kokenut viittä paastopäivää fyysisesti samalla tavoin kuin minä. Itse lopetin kahvin päivittäisen juomisen jo keväällä. Se saattaa olla osasyy oireiden puuttumiseen kohdallani. Oma ruokavalioni on kyllä muutenkin melkoisen terveellinen ja syön suurimmaksi osaksi tuoretta, monipuolista ja ei-kypsennettyä ruokaa (ilman sokeria, vehnää ja maitoa) arjessani, joten paasto ei ehkä sinänsä ollut aivan järjetön shokki elimistölleni.

Paastosta on nyt jo pari viikkoa, mutta mehulinko laulaa vihreitä mehuja meillä useamman kerran viikossa. Huippuhyvä tapa saada lapsetkin syömään esimerkiksi klassikkoinhokkia, varsiselleriä, sekä paljon vihreitä vihanneksia. 

Kiitos, Joe ja Jason, kun inspiroitte minua kokeilemaan jotain erikoisen jännää. Mehupaasto, me kohtaamme taas keväällä, aivan varmasti! Tässä varmaan mennään monen mielestä jo vahvasti “hippiosastolle”, mutta kokemus oli positiivisempi kuin osasin odottaakaan!



Ja seuraavaksi luvassa resepti, promise!