Härkäpapujauho goes pannari ja muita uuden vuoden aikeita

Kuluva vuosi lähenee loppuaan. On taas aika suunnata ajatukset hetkeksi tulevaisuuteen - eli siihen, miten ensi vuonna sitä elää taas pikkuisen paremmin (kirjoitin tämän pilke silmäkulmassa). Yleensä en tee mitään uuden vuoden lupauksia, mutta tällä kertaa aion tarkentaa elämäni kurssia hieman (tämäkin pilke silmäkulmassa, tosin tällä kertaa pilke on aitoa innostusta). 

Tarkennus liittyy ruokaan, liikuntaan ja elämänasenteeseen. En tietenkään halua puhua lupauksista, ehkä paremminkin vankoista aikomuksista. Tässä muutama.

1. Aion minimoida sokerin käytön meillä kotona. Oikeastaan tavoitteena on sen lähes totaalinen eliminointi. Sokeria menee meillä muutenkin todella vähän, mutta esimerkiksi leivonnassa yritän löytää sille vaihtoehtoja. Kokeilin joulun aikaan ensimmäistä kertaa raakakakun valmistusta ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Makeutusaineena ehkä teelusikallinen hunajaa. Meidän lasten synttäreillä tullaan siis tarjoilemaan raakakakkuja tänä vuonna (uhosi hän). Kovalle hilloajalle tämä tosin on ehkä hieman liian tiukka haaste, mutta katsotaan miten käy.  
2. Aion kasvattaa kotimaisuusastetta kokkailuissani entisestään. Mausteissa tämä on tietysti vaikeaa. Mutta esimerkiksi soijarouheelle löytyy korvaavia valmisteita ihan täältä ihanasta kotimaasta. Kuluvan vuoden uusi tuttavuuteni härkäpapurouhe on testattu, hyväksi havaittu ja vakiokäytössä. Tällä viikolla valmistin lomapannaria välipalaksi tällä laadukkaalla kasviproteiinilla parannettuna. Härkäpapujauho maistuu melko voimakkaalta, mutta kun sillä korvaa 30% pannarin kokonaisjauhomäärästä ja pistää mukaan kardemummaa, ei kukaan huomannut yhtään mitään. Ja minä hymyilin tyytyväisenä. Härkäpapujauhoa ja -rouhetta saa nyt Ruohonjuuresta, jippiii!
3. Haluan lisätä onnellisuutta ihan tavallisessa, jokapäiväisessä arjessa ja arvostaa sitä entistä enemmän. Ostin itselleni joululahjaksi opuksen nimeltä Onnellisuusprojekti, joka on toiminut innoittajana tälle aikomukselleni. Arki (etenkin pienlapsiperheen sellainen) on usein aikamoista härdelliä ja tukka putkella -meininkiä, mutta tiedän siinä olevan paljonkin onnea. Kun sen vaan osaa löytää, yhä uudelleen. Ja kääntää iloksi, yhä uudelleen. Tasapainoiseen ja onnelliseen arkeen liittyy omalla kohdallani myös liikunnan lisääminen. Kaikki tämä tietysti ilman aikataulustressiä. Saas nähdä, hihi!

Mutta hyvä siitä tulee! Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan sitä uutta, kertakaikkisen upeaa, säkenöivää, kuplivaa, vähäsokerista, hikoilun tahdittamaa ja kotimaisuudella höystettyä vuotta. Hyvää vuotta 2015! 

Onkohan kellään muulla ruokaan tai elämänasenteeseen yleisesti liittyviä uuden vuoden aikeita?

Perinteinen pannari feat härkäpapujauho

Pellillinen

4 munaa

1l maitoa (voi korvata esim soija- tai mantelimaidolla)

1,5 dl härkäpapujauhoa

3,5 dl vehnäjauhoa (tai muuta sopivaksi katsomaasi jauhoa)

1 tl suolaa

loraus vaahterasiirappia tai hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki kevyesti vispilällä. Lisää maito ja sitten jauhot siivilän läpi kevyesti sekoitellen. Lisää loput aineet, sekoita kevyesti. 

Laita uuni lämpeämään noin 200 asteeseen. Anna taikinan tekeytyä uunin lämmetessä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Kaada taikina leivinpaperille ja kypsennä pannari uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile esimerkiksi omenahillon kera. 

Kesämeininkiä keskellä joulua: seesamiset kurpitsa-porkkanavartaat

Kasvisruoan ystävälle joulu on joka vuosi aina vain jännittävämpää. Lahjaksi voi toivoa jos jonkinlaista opusta ja välinettä, mutta tarjolla on yhä mielenkiintoisimpia kotimaisiakin kasviksia - ja sitäkin mielenkiintoisempia ideoita käyttää niitä! Uskaltaisin ehkä jopa puhua runsauden pulasta. Lanttua näkee monessa muussakin yhteydessä kuin siinä perinteisessä lanttulaatikossa (missä ei siis sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin!). Juuriselleri ja muutkin juurekset ovat voimissaan.

Itseäni on erityisesti ilahduttanut se, että eri kurpitsalajeja saa yhä helpommin käsiinsä suomalaisista ruokakaupoista, vieläpä kotimaisesta maaperästä peräisin olevia sellaisia. Myskikurpitsa on ehdoton suosikkini tämän vuodenajan kokkailussa, niin arjessa kuin juhlassakin. Sen väri on niin upea piristys tähän pimeään ja usein niin harmaaseen kauteen, ja sen maku puolestaan taipuu täyteläisestä lohturuosta juhlavaan eksoottisuuteen. Ainakin kun sen marinoi. Myskikurpitsa sopii loistavasti salaatteihin, patoihin, pastaruokiin. Mutta entäpä ihan sellaisenaan? Jep, nappivalinta talvisiin vartaisiin! (Todellakin, nyt tehdään vartaita sisäkeittiössä ja keskellä sydäntalvea!) Inspiraatio näihin bongattu upeasta Gardenista-blogista, jonka julkaisemaa ohjetta muuntelin jonkin verran.

Varraskuvista saattaa siis bongata myös porkkanan paloja. Sekin toimi tässä hyvin. Ja ensi kerralla otan myös lanttukuutiot kyytiin. Kurpitsa oli kotimaista, porkkana on kotimaista, lanttu on tietysti kotimaista. Sinivalkoista suosiva peukuttaa niin, että käsi tärisee. Tosin marinadi on kaikessa seesamisessa eksoottisuudessaan melkoinen pitkämatkalainen.

Oli aika jännä tunne syödä vartaita ihan keskellä synkintä talvea (joka muuttuikin eilen valkoiseksi sellaiseksi täällä etelässäkin, mutta kokemus oli hauska. Myös lasten mieleen. Eli hyvä tapa saada lapset syömään kotimaisia juureksia. 

Kenties uuden vuoden juhlapöytään? Siihen asti, ihanaa ja värikästä kasvisjoulua! Täällä sitä vaan valvotaan ja haistellaan ihanaa tuoksua keittiöstä: uunissa on satsi punajuuria yön yli hautumassa ja päätymässä jouluaaton salaattiin huomenna, namiii! 

Seesamiset kurpitsa-porkkanavartaat 

4-6 hengelle lisukkeena

1 keskikokoinen myskikurpitsa

3 porkkanaa

2 rkl seesamiöljyä

1 rkl soijakastiketta (käytin ketjap manis -makeaa soijakastiketta ja toimi hyvin)

1 tl riisietikkaa

ripaus chilijauhetta

1 rkl vaahterasiirappia

suolaa ja pippuria

3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

varrastikkuja ja hammastikkuja 

Lämmitä uuni noin 175 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. 

Kuori kurpitsa, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa sopiviksi suupaloiksi vartaita ajatellen. Kuori ja kuutioi samalla periaatteella myös porkkanat. Hammastikkuihin voit tehdä hieman pienempiä kuutioita. Siirrä kuutiot kulhoon.

Valmista marinadi. Sekoita seesamiöljy, soijakastike, riisietikka, chili ja vaahterasiirappi hyvin keskenään. Kaada marinadi kurpitsa- ja porkkanakuutioiden päälle, sekoita hyvin ja kaada marinoidut kuutiot uunipellille.

Paahda kuutioita uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes ne ruskistuvat kulmistaan hieman. Anna jäähtyä hetken. Paahda sillä aikaa seesaminsiemet paistinpannulla sekoittelemalla niitä puulastalla kuumalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Anna jäähtyä. 

Asettele kuutioit vartaisiin haluamallasi tavalla. Ripottele niiden päälle seesaminsiemeniä ja tarjoile heti.

Mukailtu Gardenista-blogin ohjeesta.

Joulutunnelmaa Tuomaan Markkinoilta ja ARVONTA (suoritettu)

Sateisesta säästä huolimatta jouluinen mieli livahti minuun maanantai-illalla. Helsingin Senaatintorin Tuomaan Markkinat nimittäin avautuivat, täysin uudistuneina. Kirjaimellisesti markkinoiden keskiössä on totaalisen hurmaava vanhan ajan karuselli (jolla ajaminen on ilmaista ja kyytiin pääsevät kaikki lapsista mummoihin ja vaareihin!), sekä valioluokan joulukuusi kauniisti valaistuna. 

Tuomaan Markkinoiden konseptista tuli kiistämättä mieleen tunnelmalliset eurooppalaiset joulutorit, mutta sillä erolla, että kokonaisuus oli selkeästi freesimpi. Se oli helsinkiläisen urbaani raikkaan värisine kojuineen, ihanine jouluvaloineen ja juuri minun makuuni upahtavan markkinauutuuden - ruokapihan - kera.

Pääsin testaamaan ruokapihan katuruoka-henkisten kojujen antimia bloggaajaporukassa. Ruokaa ja juomaa voi valita 27 toimijan tarjonnasta, toinen toistaan houkuttelevimmista kojuista. Mukana on muun muassa yksi minun (ja tiettävästi monen muunkin!) suosikeistani, Sandro, sekä kasvsisyöjää ilahduttavat Street Gastro ja Twisted Street Kitchen, sekä minulle Flow Festareilta tutuksi tullut kasvisravintola Soi Soi. Valitsin maanantai-illan pääruoakseni Soi Soista seitanburgerin, joka on täysin vegaaninen. Nam! Burgerin kaverina maistui lämmin omenasiideri (by MAT catering). Pakko kokeilla sitä itsekin joskus vaihtoehtona glögille.

Sateinen sää teki siinä mielessä tehtävänsä, että markkinoilla oli hyvin tilaa liikkua. Kojuista tarttui mukaan muutamia kauniita juttuja, etunenässä pari keittiöpyyhettä ihanan Kaunisteen kojusta. Keittiöpyyhkeitähän ei VOI olla liikaa, eihän? Etenkään näin kauniita ja kotimaisia sellaisia.

Tuomaan Markkinoiden uudistuksen taustalla on ajatus, että helsinkiläiset - ja kauempaakin tulevat vieraat - ottaisivat paikan omakseen ja kävisivät siellä useamminkin. Itse aion pistäytyä siellä vähintään yhden kerran vielä ennen markkinoiden päättymistä 21.12. Karuselliajo on tämän joulukuun must koko perheelle. Ja noiden ruokakojujen antimia  ja sitä lämmintä siideriä on vain PAKKO saada lisää…

Niin ja sitten se ARVONTA! Toimimalla seuraavien ohjeiden mukaan voit voittaa oman vastuullisen, suomalaisen joulukuusen kotiisi jouluksi (huom! nouto Helsingistä 21.12.)

Tuomaan Markkinoita reunustaa joukko kauniita Pettilän kartanon mailta Salosta kotoisin olevia PEFC-sertifoituja joulukuusia, joiden pituus vaihtelee 100-230 cm välillä. Kommentoimalla tätä postausta tuohon alle torstaihin 18.12. klo 20 mennessä voit voittaa yhden Tuomaan Markkinoiden kuusista!

Kommentissasi voit esimerkiksi kertoa reseptitoiveitasi tai paljastaa joulusesongin kasvisruuista oman suosikkisi - tai sanoa vaan “moi”. Jos kommentoit anonyyminä, muista käytää erottuvaa nimimerkkiä. 

Huhuilen voittajan perään täällä blogissa ja Facebookissa heti aamusta perjantaina 19.12., jonka jälkeen toimitan voittajan yhteystiedot Tuomaan Markkinoille, tarkempien noutoohjeiden toimitusta varten. Yhteystietoja ei käytetä suoramarkkinointiin, eikä luovuteta kolmansille osapuolille.  

ARVONTA SUORITETTU - ARPA SUOSI JENNIÄ! ONNITTELUT!
Otatko yhteyttä osoitteeseen ripausjahyppysellinen@gmail.com viimeistään lauantaina 20.12. klo 16 mennessä, niin laitan meilitse lisätietoja kuusen noutoa varten.

Oksia ja muuta ihanaa

Seuraa "väriläiskäpostaus", jossa ei ole mitään ruokaan liittyvää. Aiheena ylistys oksille ja vähän muillekin luonnosta löytyville esteetikon ilopilkuille. Etenkin näin vuoden tunnelmallisempana aikana huomaan kuskaavani sisään jos jonkinlaisia paloja luonnosta, kävyistä niin sanottuihin talven törröttäjiin, eli kukkapenkkiin pystyyn jääneisiin kasveihin.

Muutama viikko sitten, kun maahan pudonneet tammenterhot eivät vielä olleet kärsineet liikaa yöpakkasista ja vesisateesta, sisäinen näpertelijäni oli seitsemännessä taivaassaan.

Todellista slow living -elämäntapaa noudatellen näpersin kuvan tammenterhokranssia kolmen päivän aikana. Liimapyssy olisi ollut kätevä, mutta kun sellaista ei ollut saatavilla, liimailin tammenterhoja valmiiseen kranssipohjaan rivi kerrallaan ja asettelin niitä paikallaan pitämään jos jonkinlaista viritelmää aina yön ajaksi. Aamulla jatkoin taas samalla kaavalla ja illalla seuraavaksi. Olen kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen.

Samaan aikaan ihastuin tämän postauksen aloituskuvassa näkyviin lehtikuusen oksiin. Näihin ihaniin, lähes mustiin nyppyoksiin on kyllä ihan pakko pian ripustella hieman joulukoristeita.

Tunnelmallista joulukuun jatkoa!