21.5.14

Huumaannuttavat nokkosletut


Tämä kesän aikaansaama energia on jotain aivan käsittämätöntä. Ei haittaa yhtään, että aamuaurinko herättelee jo kuuden jälkeen. Eikä haittaa sekään, että yöunet jäävät lyhyiksi pihapuhteiden koukuttaessa yön pikkutunneille asti. Silti vaan jaksaa. Ja pää pursuaa ideoita. Onneksi kesä tuli tänä vuonna vielä näin ajoissa, niin tätä tunnelmaa voi nauttia vielä pitkään.

Yksi kauan toteutusta odottanut ideani oli paistaa nokkoslettuja. Sen toteutin viime viikonloppuna. Ne maistuivat aivan tajuttoman hyviltä, iso pino isoja lettuja hävisi neljään suuhun minuuteissa. Viimeinen jaettiin neljään osaan. 


Nokkosia keräillessäni minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että minussa on heräämässä jonkinlainen keräilyvietti. Mietin tässä, että uskaltaisiko tuosta pihalta vihdoinkin pistää pienpuutarhurissa pelottavan vihan nostattavaa vuohenputkea salaattikulhoon tai piirakkaan. Ensi viikonlopun projekti, kenties. Tätä rikkaruohoksi kutsumaani kasvista meillä ainakin riittää, noin kymmenen askeleen päässä keittiöstä. Mutta voiko viha muuttua rakkaudeksi, se selvinnee. Ehkä. 

Mutta siis ne nokkoset. Lapsena intoilin syödessäni äitini tekemää nokkoskeittoa tai nokkoskastiketta. Se oli jo pelkästään ajatuksena niin jännä. Että oikeesti uskalsin syödä jotain käsissä itkettävän kovasti polttavaa. Ja vielä että se maistui hyvältä!

Sama ilmiö valtasi omat lapseni. Ensin he ihmettelivät hiljaisina touhuani nokkospuskissa ja letuilla herkuteltuaan he kertoivat kavereilleen, miten nokkosista voi tehdä ruokaa. 

Nokkosletut maistuivat mielestäni paremmilta kuin iki-suosikin titteliä pitävät pinaattiletut (ja nokkosessa on neljä kertaa niin paljon rautaa kuin pinaatissa). Jotenkin se maku oli vaan pehmeämpi, mutta samalla maukkaampi. Tai sitten se johtui siitä huumasta, jonka nokkosten keräily minussa herätti. Tuosta vaan pihan sivusta huuhtelun kautta kattilaan ja lettuihin. 



Sama huuma muuten johti siihen, että meillä on nyt saunan lauteilla monta riviä nokkosia lämmittelemässä ja kuivumassa. Jatkoa seuraa siis.

Jos jollain on kokemuksia vuohenputkesta ruoanlaitossa, saa vinkata!

Kaikki kuvat: Mikko Keto
------

Nokkosletut 
(noin 15 isoa lettua)

n. 1 litra nokkosia (n. 1,5 - 2 dl keitettynä ja puristettuna)
5 dl maitoa
3 munaa
2,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl oliiviöljyä
voita paistamiseen

Kerää nokkosen lehdet puhtaasta paikasta. Ei siis tien varrelta tai esim ulkohuusin tai kompostin lähettyviltä. Huuhtele nokkoset. Tämän jälkeen ryöppää ne runsaassa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja anna nokkosten jäähtyä. Purista loput vedestä pois käsipelillä. Lopuksi silppua käteesi jäänyt nokkospallo hienoksi silpuksi.

Tee lettutaikina. Vatkaa kaikki ainekset kulhossa hyvin. Anna taikinan tekeytyä vähintään puoli tuntia. Sekoita joukkoon nokkossilppu. 

Kuumenna lettupannu tai tavallinen paistinpannu. Paista letut voissa sopivan rapeiksi ja ruskeiksi. Nauti!

6.5.14

Parsapiiras + paluu vanhaan & uuden alku



Kylläpä tuntuu hyvältä tehdä paluu tänne omaan, alkuperäiseen Ripaus ja hyppysellinen -blogiin. Tämä tuntuu siltä, kuin pitkän matkan jälkeen palaisi rakkaaseen kotiin ja käpertyisi nukkumaan kaipaamaansa omaan sänkyyn. Matka - tässä tapauksessa reilun vuoden ajan Turun Sanomien Ruoka -osiossa bloggaaminen - oli kyllä erittäin antoisa, hauska ja opettavainen. Sain tutustua uusiin huipputyyppeihin bloggaajakavereina, sekä Turkkarin toimituksen puolella. Mutta aikansa kutakin. 

Nyt vuorossa on uusi luku, tosin tässä vanhassa osoitteessa. Luvassa on tuttuun tapaan kasvisruokajuttuja, sekä uutuutena (niinä väriläiskinä) pieniä kotona sisällä ja ulkona toteutettavia tuunaus- ja piperrysprojekteja, joihin olen myös koukuttunut. Olen niin innoissani! 

Blogini ilme on päivittynyt jonkin verran. Siitä suuri kiitos ideoinnista, säätämisestä ja toteutuksesta ihanalle Hannamari Williamsille (Lilpop Design)! You rock! Toivottavasti pidätte uudesta lookista, tosin siinä näkyy myös selkeitä entisesestään tuttuja juttujakin. Jotkin blogin osiot (esim Reseptit) ovat vielä hieman vaiheessa, mutta minun oli pakko päästä postaamaan ensimmäinen juttuni jo.

Siitä puheen olleen, aloittakaamme tämä uusi taival kera keväisen parsapiiraan. Mielestäni parsa on parhaimmillaan mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Tämä piiras on todella helppo tehdä, se näyttää yksinkertaisen kauniilta ja maku toistaa samaa kaavaa. Suomalaista parsaa odotellessa parsahimoa voi lievittää nyt kaupoista mukavaan hintaan saatavalla ulkomaalaisella parsalla. 

Parsaa kannattaa laittaa myös vaikkapa tähän blogini arkistoista löytyvään, kertakaikkisen ihanaan, sitruunaiseen perunasalaattiin. Vieläkin ruokaisamman siitä saa lisäämällä mukaan hieman fetaa. 

Oijoi, tästä on hyvä jatkaa taas! It’s good to be back.

Miina

Kuvat: Mikko Keto
---------

Parsapiiras

Pohja:
4dl vehnäjauhoja
120g kylmää voita kuutioituna
suolaa
1 keltuainen kevyesti vatkattuna
1 rkl kylmää vettä 
suolaa

Täyte:
2 nippua parsaa
2 keltuaista 
1,5 dl kermaa
1 dl maitoa
2 dl raastettua juustoa (esim Cheddar tai Manchego)
maustepippuria
suolaa

Nypi jauhot ja voikuutiot kulhossa ryynimäiseksi seokseksi. Lisää suola. Lisää joukkoon keltuainen ja tarvittaessa noin ruokalusikallinen kylmää vettä. Työstä taikinaa käsillä, kunnes siitä muodostuu kiinteä, pehmeä pallo. Aseta taikinapallo kulhoon ja anna tekeytyä jääkaapissa noin 30 minuuttia. 

Taikinan tekeytyessä laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Huuhtele parsat ja katko niiden varsista kovat osat pois. Höyrytä parsat ja aseta sivuun. 

Painele pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, muotoile siitä suorakaiteen muotoinen, litteä (max 1 cm) piiraspohja siten, että sen korkeus on hieman höyrytettyjä parsanvarsia pidempi. Paista piiraspohjaa uunin keskitasossa noin 10 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä. Ota pois uunista.


Valmista täyte vatkaamalla kaike täyteainekset (paitsi parsa) keskenään. Asettele piiraspohjan päälle parsatangot, kaada tasaisesti päälle täyte ja ripottele halutessasi päälle vielä hieman mustapippuria. Paista uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes täyte on saanut hieman väriä pintaansa. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.