80s is back: puolukkainen toscapiiras

Tuli vaan auttamattomasti niin kasarifiilis tätä piirasta tehdessä (ja jep, taas puolukkaa kuvassa). Haussa oli siis jonkinlainen puolukkapiiras tai -kakku. Annoin isälleni vaihtoehtoja siitä, millaisen jälkkärin hän haluaisi isänpäivän kunniaksi. Hän valitsi puolukan.

Itse halusin jotain vähän jännittävämpää kuin perusmuropiiraan. Äitini kätköistä löytyi jokusen vuoden vanha, ilmeisesti Kodin Kuvalehden resepti otsikolla "Marjakätkö". Osuva otsikko. Nimittäin se puolukka kätkeytyikin aika sutkjakkaasti sinne toscakuorutteen alle.

Ehkä niin oli tarkoituskin, mutta puolukkaista makua etsivä (meidän seurue) sai pettyä. Tosin olihan se hyvää, mutta maku oli vaan enemmän sitä toscaa kuin marjaisaa raikkautta. Itse en ollut tätä kasariklassikkoa syönytkään vuosiin, joten vetihän se kuitenkin suun hymyyn makessa nostalgisuudessaan.

Jos siis halajaa aikamatkaa tuonne ah niin kultaiselle, hulvattoman isojen silmälasipokien luvatulle vuosikymmelle, tätä voi kokeilla. Jos taas kaipaa raikasta, hieman hapokasta marjamakua, suosittelen hakeutumaan jonkin muun puolukkaisen reseptin välittömään läheisyyteen. Samalla otan itsekin vastaan vinkkejä sellaisista.

Pakko muuten paljastaa, että ilmassa on pieniä muutoksen tuulia tämän blogin suhteen. Luvassa uutta osoitetta ja vähän uutta linjaustakin. Siitä lisää pian...

Puolukkainen toscapiirakka
Pellillinen

4 munaa
3 dl fariinisokeria
150 g sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 dl kermaa
3 dl puolukoita (itse laitoin 4 dl)

Toscakuorrutus:
75 g voita
1,5 dl voita
1 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl mantelilastuja

1. Sulata ja jäähdytä voi. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

2. Vatkaa fariinisokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi (noin 5 minuuttia). Sekoita joukkoon jäähtynyt voisula.

3. Sekoita kuivat ainekset (vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli) kulhossa. Lisää jauhoseos ja kerma vuorotellen taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

4. Kaada taikina voidellulle uunipellille (itse voitelin leivinpaperin uunipellille), ripottele pinnalle puolukoita. Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes piiras on puolikypsä (kun sen pinta tuntuu tiiviiltä sormella painettaessa).

5. Mittaa kattilaan kuorrutuksen ainekset ja kiehauta seos.

6. Nosta puolikypsä piiras uunista ja levitä kuorrutus pohjataikinan päälle. Jatka kypsentämistä vielä noin 15 minuuttia tai kunnes puutikkuun ei enää tartu taikinaa.

7. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

Kaalilaatikko: ex-inhokki, uusi suosikki

En ollut syönyt kaalilaatikkoa oikeastaan sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Tuolloin vietin nälkäpäivää aina, kun tarjolla oli kaalilaatikkoa (tai Janssonin kiusausta). Rapiat 15 vuotta myöhemmin satuin rakastumaan kaalilaatikkoon. Kun sen itse tein, vegeversiona tietysti. Oma kehu - tiedän, tiedän...

Tein tätä kohtalokasta kaalilaatikkoa sillä visiolla, että poikamme 2+ vuotta myös söisi sitä. Tai vähintään maistaisi sylkemättä sitä ulos vakiolausahduksen "ei haluu" saattelemana. Tässä tavoitteeni, johon vaikutti vahvasti oma lapsuuden inhoni kyseistä ruokaa kohtaa. Poika söi koko lautasellisen. Ei se ehkä herkkuruokaa ollut, mutta ei kuulunut valitustakaan. Hymyilin. Leveästi.

Liekö salaisuus se, että kaali oli melko pieniksi paloiksi hienonnettua, vaiko sen pehmeys jota edesautti kaksi tuntia uunissa. Vai riisin sopiva määrä. Vai vaahterasiirappi. Vai survottu puolukka. Mene ja tiedä. Hyvää se oli ja teen sitä uudelleen jo ehkä ensi viikolla. Ehkä tarjoilen sitä myös äidilleni, jonka tuotos on kouluruoan lisäksi ainoa, myöskin kohtalokas, aiempi kosketukseni kaalilaatikkoon.

Parasta nautittuna tuulisena syysiltana kynttilöiden luodessa tunnelmaa. Survottu puolukka kaalilaatikon kaverina on myös must. Syksy rocks.

Vegekaalilaatikko
(Iso vuoallinen)

Voita ja öljyä paistamiseen
Reilu kilo keräkaalia
4 dl tummaa soijarouhetta (kuivana)
2 isoa sipulia
2 dl keittämätöntä puuroriisiä
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
loraus vaahterasiirappia (tai tavallista siirappia)
1 rkl sokeria
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria
soijaa

1. Liota soijarouhetta noin 30 minuuttia lämpimässä vedessä, johon on lisätty reilusti soijaa ja pippuria. Lopuksi laita valumaan siivilään. Itse huuhtelen soijarouheen nopeasti, jotta mukaan ei tule sitä hienon hienoa "pölyä".

2. Silppua kaali hienoksi silpuksi ilman keskiruotia (vai mikä sen nimi onkaan). Pilko sipuli samankokoiseksi silpuksi kuin kaali.

3. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

4. Paista sipulit öljy-voiseoksessa. Itse lisäsin joukkoon myös hieman sokeria karamellisoimaan sipulia. Kun sipulit ovat saaneet hieman väriä, lisää kaalisilppu ja kääntele noin 5 minuuttia. Lisää vesi, kasvisliemikuutio, soijarouhe, riisi ja timjami. Keitä alhaisella lämmöllä kannen alla välillä sekoittaen noin 15 minuuttia ja sekoita lopuksi joukkoon vaahterasiirappi ja sokeri. Tarkista suolaisuus ja lisää suolaa sekä mustapippuria makusi mukaan. Itse lisäsin tässä vaiheessa hieman soijaa.

5. Kaada seos isoon, öljyttyyn uunivuokaan. Peitä ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5h. Poista kansi viimeiseksi puoleksi tunniksi, tai kunnes kaalilaatikon pinta on saanut hieman väriä.

6. Tarjoa hieman levänneenä (esim 30 min) survotun, hieman sokerilla maustetun puolukan kera.

Punajuuri + 70% suklaa = Oh My God mikä brownie!

Melkein hävettää postata taas punajuuresta. Kyllä meillä syödään muutakin kuin tuota palvomaani punakkaa juuresta.

Mutta pakkohan se taas on niin tehdä, koska nyt sain vihdoin tehtyä brownieseja, joihin tulee 70% suklaan lisäksi raakaa punajuurta. Uskottava se vaan on, että ne ovat makupari, jotka vain täydentävät toisiaan. Maistui - yksinkertaisesti - ihan sairaan hyvältä kahvikupposen kanssa tässä molempien lasten nukkuessa päiväunia (silläkin tietysti voi olla vaikutusta kahvihetken täydellisyyteen).

Sain maistaa näitä viime syksynä leipomisguru-serkkuni maistattamana. Nyt sain innostuksen kokeilla tätä reseptiä, jonka takana on englantilainen River Cottage. Sen takana on kokki Hugh Fearnley-Whittingstall, joka ajaa eettisen kausiruoan asiaa. Briteissä hän on hyvinkin tunnettu. Omaan inspiraatiooni tehdä näitä legendaarisia brownieseja vaikutti myös kyseisen serkkuni blogi, jossa hän kokkaa reseptejä Hugh'n kirjasta Hugh's Three Good Things.

Hugh'n alkuperäistä reseptiä on tässä muunneltu siten, että keitetyn punajuuren sijasta näissä brownieseissa on raakaa, erittäin hienoksi raastettua punajuurta.

Jos pitää suklaasta ja kosteista brownieseista (eikä siis ole dieetillä), en pysty suosittelemaan tätä reseptiä tarpeeksi! Kaiken lisäksi se on vielä helppokin.

Suklaa-punajuuribrowniet
Noin 20 palaa

250 g suolatonta voita
250 g tummaa suklaata (70%)
3 munaa
250 g sokeria
hyppysellinen merisuolaa
150 g jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
250 g raakaa, hienoksi raastettua punajuurta

1. Kuori ja raasta punajuuri. Voitele uunivuoka (käytin itse noin 30 x 40 cm vuokaa) ja vuoraa se voidellulla leivinpaperilla.

2. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen ja laita sinne uuninkestävässä kulhossa paloiteltu voi ja suklaa. Anna sulaa hieman, sekoita ja pistä vielä hetkeksi uuniin, kunnes seos on täysin sulanut. Ota pois uunista.

3. Sekoita hyvin kuivat aineet, eli jauhot, leivinjauhe ja suola.

4. Vaahdota muna ja sokeri hyvin.(vatkasin itse noin 5 minuuttia)

5. Lisää munasokeriseokseen sulanut (ja hieman jäähtynyt) suklaa-voiseos. Sekoita varovaisesti joukkoon myös kuivat aineet ja lopuksi punajuuriraaste. Sekoita mahdollisimman vähän, tai brownieseista voi tulla kovia.

6. Kaada seos uunivuokaan ja tasoita pinta lastalla. Paista noin 20-25 minuuttia, tai kunnes puutikulla kokeiltaessa paistoksen keskeltä tikkuun tarttuu hieman taikinaa.

7. Anna jäähtyä (esim seuraavaan päivään), leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja lumoudu!

Terveiset kreetalaisen ruoan jälkeisestä ähkystä

Pesueemme otti pienen breikin syyssateista Kreetan auringossa. Tässä kaikin puolin erilaisessa lomassa (ensimmäinen itse maksettu pakettimatka, hotellin valintakriteeristön ykkösenä lasten uima-allas, nukkumaanmeno useana iltana noin kello 22, ja niin edelleen) suurimman jännittyneen odotuksen kohteena oli tietysti paikallinen ruoka.

Kreetalaisella ruokavaliollahan pitäisi tunnetusti saada lisää elinikää. Pelkistettynä siihen kuuluu runsaat kasvikset, oliiviöljy, kokojyväviljatuotteet, hedelmät, palkokasvit, sekä vähän lihaa, maitotuotteita ja alkoholia.

Pakettilomakohteemme, Malemen kylä, tarjoili perinteiseksi tituleerattua kreikkalaista ruokaa muutamassa ravintolassa. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se terveellinen kreetalainen ruokaympyrä ei näiden suosituimmissa annoksissa ollut ainakaan itsestäänselvyys.

Mutta eihän sille voi mitään, että esimerkiksi lehtitaikinaan tehty kreikkalainen juusto-pinaattipiiras on vaan niin mahdottoman hyvää. Vaikka oma pinaatti-fetapiiraanikin on hyvää, on pakko kyllä heittää itselle haaste tästä aidosta kreikkalaisversiosta. Sitä tuli nautittua parikin kertaa kahviloissa.

Ravintolatarjonta tuolla meidän "kotikylässä" oli melkoinen pettymys, mutta yksi helmi löytyi läheisestä Chanian kaupungista. Glossitses-niminen ravintola tarjoili modernia kreikkalaista ruokaa kohtuuhinnoin - he ostavat raaka-aineet suoraan tuottajilta ilman välikäsiä (ja olivat saaneet tästä Fair Trade sertifikaatin). Kaikessa oli tuoreustakuu ja suuri osa tuotteista oli luomua. Tämä riitti minulle, olin myyty.

Ruoka oli ERINOMAISTA! Erityisen maininnan ansaitsevat savustettu munakoisotahna, kauden vihreät höyrytetyt vihannekset (mikä lie nimeltään), halloumivartaat (miten yksinkertaista!) ja juustopiiras viikunahillolla.

Palasimme tänne toistamiseenkin. Tarjoilija (paikan omistaja) otti asiakseen kertoa meille ravintolan periaattesta ja esitti suosituksia ruokalajien yhdistämisestä. Myös taapero sai eteensä häntä kovasti miellyttäneen annoksen ja minä vegeruokailijana olin erityisen tyytyväinen, molemmilla kerroilla.

Raahasimme kotiin sitä kuuluisaa kreetalaista oliiviöljyä. Voisikin pitää tässä joskus kreikkalaisen illan ja valmistaa muutaman pikkuisen ruoka-annoksen meze-tyyliin tarjottavaksi jotakin syysiltaa piristämään.

Savustettu munakoiso yrttien kera

Kauden vihreää.

Juustopiiras viikunahillolla.

Halloumijuustovartaat.

Kaikenikäisten punajuurilaatikko

Tein tänään punajuurilaatikkoa, josta tällä hetkellä kasvisten suhteen hieman ennakkoluuloinen kaksivuotiaani kiljahti "minä tykkää tästä"! Erävoitto minulle!

Muutama ystäväni on viime aikoina kääntynyt puoleeni kysyäkseen vinkkejä kasvisaterioihin, jotka maistuisivat perheen pienemmillekin. Näinpä päätin, että tulen panostamaan täällä blogissakin säännöllisesti koko perheelle maistuviin kasvisruokiin.

Olen kovin iloinen siitä, että yhä useammassa kodissa ollaan kiinnostuneita viikottaisesta kasvisruokapäivästä. Tai useammastakin. Vielä mukavampaa on se, että kasvisruokavalio ja sen monet terveydelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt ovat olleet julkisen keskustelun kohteensa useastikin viime aikoina.

Tässä siis ensimmäisenä ohje, joka ainakin eräälle taaperolle maistui kahden kulhollisen verran. Taas kerran makupari punajuuri-feta todisti liittonsa järkkymättömyytensä. Ohra tuo tähän ihanaa täyteläisyyttä ja ensi kerralla ajattelin ujuttaa mukaan myös auringonkukansiemeniä tuomaan hieman lisää terveellisyyttä. Vähän niin kuin vaivihkaa.

Tämän laatikon kohdalla ei kyllä muuten kuitenkaan tarvitse pelätä sitä, että se maistuisi ns. liian terveelliseltä...

Punajuuri-ohralaatikko

6 keskikokoista punajuurta raasteena
1 iso sipuli
2 dl kokojyväohrasuurimoita
1 l kasvislientä
1 pkt fetaa
1 prk kermaviiliä
1 prk ruokakermaa
timjamia
suolaa ja pippuria
öljyä (oliivi tai rypsi) paistamiseen

1. Keitä ohrasuurimoita kasvisliemessä noin 20 minuuttia. Valuta ja huuhtele.

2. Kuullota sipulia noin 5 minuuttia ja lisää pannulle punajuuriraaste ja ohra. Sekoita.

3. Lisää pannulle (tai jos tila loppuu kesken, siirrä sipuli-, punajuuri- ja ohraseos uunivuokaan) kermaviili, ruokakerma, timjami sekä suola ja pippuri. Murenna sekaan feta.

4. Siirrä seos voideltuun uunivuokaan (jos et sitä jo ole tehnyt). Peitä kannella tai foliolla ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Poista kansi ja paista noin 30 minuuttia, tai kunnes pinta saa hieman väriä.

Sinapinystävän terveellinen papu-quinoasalaatti

Olen jo kahteen otteeseen vihjannut salaatista, johon olen tällä hetkellä koukussa. Tässä se vihdoin tulee!

Löysin sen etsiessäni ohjeita vihreille pavuille. Green Kitchen Stories -blogin pitäjät osaavat keksiä innovatiivisia ja maukkaita kasvisreseptejä terveellisistä raaka-aineista, mutta he ovat myös loistavia jämäaineksista kokkaajia. Tämä jumalainen salaatti kuuluu tähän jämä-kategoriaan.

Itsekin saan uskomattomia kicksejä siitä, kun loihdin herkullista ruokaa kaapista löytyvistä aineksista, tai kun saan jääkaapin tyhjennettyä totaalisesti tuoreista aineksista matkalle lähtiessämme.

Takaisin tuohon jumalaiseen salaattiin. Sen raaka-aineita voisi varmasti vaihdella paljonkin, mutta meiltä löytyi vihreiden papujen lisäksi nuo kaikki raaka-aineet. Olen itsekin Andeilta kotoisin olevan quinoan ystävä, se on suosikkini salaattipohjista. Tämä superfoodiksi tituleerattu pehmeä siemen antaa mukavaa tekstuuria salaatteihin ja pataruokiin, ja on niin monipuolisen terveellistä (paljon proteiinia, hyviä rasvoja, B-vitamiineja, magnesiumia jne).

Jos sinapin ja hunajan maku miellyttää, tästä salaatistaei voi olla pitämättä. Paljon. Näin kävi myös isälleni, jonka herkkupäivällisiin ei lukeudu salaatti.

Kerrankin seurasin ohjetta sanamukaisesti mitä raaka-aineisiin tulee (sipulin jätin pois), joten kaikki kiitos Green Kitchen Stories -blogille tästä koukuttavasta makuelämyksestä. Määriä muuntelin kuitenkin jonkin verran alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna. Salaatti kannattaa nauttia hieman lämpimänä.

Rapea sinappinen salaatti pavuilla, quinoalla ja porkkanoilla

Pari kunnon kourallista vihreitä papuja (hännät leikattuina)
3 dl quinoaa
6 porkkanaa
1 dl rusinoita
1 dl paahdettuja hasselpähkinöitä
1/2 dl puolukoita
(seesaminsiemeniä)

Kastike

4 rkl Dijon-sinappia
1,5 rkl hunajaa
1 sitruunan mehu
2 rkl omenaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

1. Huuhtele quinoa ja laita se kiehumaan ohjeen mukaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Keitä pavut (suomalaisen ohjeen mukaan papuja tulee keittää runsaassa vedessä useamman minuutin ajan, jotta niistä posistuvat myrkylliset aineet)

3. Kuutioi porkkanat ja levitä ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kaada päälle öljyä ja sekoita niin, että kaikki porkkanan palat kiiltävät öljystä. Lisää suolaa ja pippuria. Paahda uunissa noin 10 minuuttia, kunnes porkkanat näyttävät rapeilta.

4. Tee kastike. Sekoita hunaja ja sinappi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.

5. Kokoa kaikki muut ainekset kulhoon, paitsi pähkinät ja puolukat. Kaada kastike salaattiin ja sekoita reippaasti. Lopuksi lisää pähkinät, puolukat ja seesaminsiemenet salaatin päälle ja NAUTISKELE!

Täydellinen sipulipiiras?

Jääkaapissa nökötti jokunen isohko, tuore kesän sipuli. Samaan aikaan toisaalla - postilaatikkoon kolahti uusin Glorian Ruoka & Viini. Sen kantta kaunisti enemmän kuin houkuttelevan näköinen sipulipiiras. Bingo!

Lähes samantien löysin itseni mukailemasta tuota lehden ohjetta sekä pohjan, että sipulienkin suhteen. Pohjaan päätyi täysjyvävehnäjauhoja tavallisten vehnäjauhojen sijaan, hieman alkuperäisen ohjeen mittasuhteista poiketen. Sipuleiksi piirakkaan pääsi pääasiassa noita kesän tuoreita sipuleita salottisipulin sijaan. Muutama punasipuli mahtui kyllä mukaan tuomaan piiraalle kauneutta.

Minä yksinkertaisesti rakastan karamellisoidun sipulin makua, mikä tässä piiraassa oli täysin kohdallaan. Joku ehkä voisi väittää, että salottisipuli olisi ollut must, mutta tämä toimi loistavasti näin. Lisäksi tässä piiraassa erikoisen hyvää oli myös ohut pohja.

Sipulipiiras pääsi pöytään syksyisenä sunnuntaina ystävämme syntymäpäivää juhlistamaan, edellisessä postauksessa hehkuttamani papusalaatin rinnalle. Tämä olikin loistava yhdistelmä (salaatin ohje tulossa pian)! Eikä jälkkärikään ollut hassumpaa, kardemumma-mustikkatäytekakku. Sen päälle olisi kuulunut pensasmustikkaa, mutta koska näitä ei kahdesta kaupasta saanut, karhunvatukka pääsi sijaistamaan.

Sipulipiiras

Pohja:
1/2 dl perunahiutaleita
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
30 g voita
3/4 dl vettä

Täyte:
3 isoa tuoretta sipulia
2 punasipulia
25g voita (itse käytin kyllä enemmän)
1 rkl sokeria (sama kuin yllä!)
balsamicoa
1 kananmuna
1 dl cheddarraastetta
1/2 prk mascarponejuustoa
paahdettuja pinjansiemeniä
timjaminoksia

1. Sekoita pohjan kuivat ainekset keskenään. Sulata voi. Lisää se ja vesi kuiviin aineksiin ja sekoita, kunnes perunahiutaleet ovat imeneet nesteen.

2. Painele taikinasta ohut piiraspohja leivinpaperille ja esipaista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

3. Kuori ja viipaloi sipuli (säilytä sipulirenkaat sisäkkäin). Kuumenna voi ja sokeri pannulla. Paista kaikki sipuliviipaleet kummaltakin puolelta, kunnes ne saavat hieman väriä. Lopuksi valuta päälle hieman balsamicoa.

4. Sekoita muna, mascarpone ja cheddarraaste ja levitä se esipaistetulle piirakkapohjalle. Levitä sipulirenkaat täytteen päälle ja paista noin 20-25 minuuttia.

5. Koristele paahdetuilla pinjansiemenillä ja timjaminoksilla.

Punajuuri-kookoskeitto - vastustamaton lämmittäjä

Olen aiemminkin hehkuttanut punajuuren aateliutta. Teen sen taas.

Kuten todettua, punajuuresta on niin monen ruoan elävöittäjäksi, mutta ihan itsekseen se on myös itse täydellisyys. Sen intensiivisempää väriä saa hakea. Kun kaveriksi keittoon saadaan vielä kookosmaito ja limetin mehu, syksyinen makunautinto hipoo täydellisyyttä samettisuudessaan.

Käytin keittoon punajuuria, joita ostin melkoisen kassillisen tunnelmallisilta Sukselan maaseutumarkkinoilta Paimiosta parisen viikkoa sitten. Näiden lisäksi kokemusten ja makujen ostoskassiin päätyi ihka ensimmäinen poniajelu pikkupojalle, vihreitä papuja (näistä tulossa sinapin- ja salaatinrakastajan unelmien täyttymys reseptin muodossa), herneitä, perunaa, porkkanaa, sipulia ja käsitöitä. Pakko ajoittaa visiitti tuonne suunnalle myös ensi vuoden syyskuussa.

Vauvallekin olen kuin olenkin saanut pakastettua kotimaan makuja soseiden muodossa. On sitten hänenkin ensikosketuksensa oikeaan ruokaan taatusti laadukasta ja maittavaa!

Punajuuri-kookoskeitto

2 keskikokoista sipulia
(muutama pala kuivattua sitruunaruohoa)
oliiviöljyä
6 isoa punajuurta
3-4 dl kasvislientä
400 ml kookosmaitoa
1 limen mehu
suolaa ja pippuria

1. Silppua sipuli sekä sitruunaruoho (ei välttämätön). Kuullota kattilassa öljyssä noin 5 minuuttia, kunnes sipuli on pehmennyt.

2. Kuori punajuuri ja paloittele se noin 3 x 3 cm paloiksi. Lisää palat kattilaan kasvisliemen kera. Anna kiehua noin 20 minuuttia, tai kunnes punajuuret ovat pehmenneet.

3. Soseuta kookosmaidon ja limemehun kera. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele halutessasi crème fraichella.

Päivän pikainen pelastaja: herkkuleipä avokadolla

Tällä hetkellä arki tuntuu olevan melko usein niin vauhdikasta, että itseltä jää ruoasta nautiskelu liian vähiin. Joko siksi, että ei ole aikaa tehdä ruokaa kunnon paneutumisella, tai jos se sattuu onnistumaan, useimmiten ruoan syömisen on tapahduttava salaman nopeasti.

Tähän on kuitenkin ainakin yksi ratkaisu. Vaikka yritänkin olla syömättä liiaksi leipää pitkin päivää, en voi vastustaa erästä tiettyä leipää eräästä tietystä kahvilasta. Minulla on myös ehdoton suosikki leivänpäälinen tällä hetkellä. Nopea, maukas ja jopa terveellinenkin.

Olen onnen tyttö siinä mielessä, että meiltä on sopiva kävelymatka aivan ihanaan Lähellä Deli -kahvilaan Kauniaisissa. Sekä myös siinä mielessä, että heiltä saa loistavan saksalaista leipäkulttuuria edustavan leipomo Crustumin karpalo-pähkinäleipää pari kertaa viikossa.

Tänään tein aamulenkin nenä tuota järisyttävän maistuvaa leipää vainuten. Leipä kainaloon ja kotiin. Nopea leivänsiivutusliike, päälle haarukalla hieman painellen juuri täydellisen kypsää avokadoa, ripaus (Himalajan) suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja lopuksi puristus sitruunan mehua. Taisi tuo siivutusliike ja sitä seuraavat toimenpiteet tapahtua jokusen kerran...

Tämä leipä toimii myös erityisen hyvin esim Cheddarilla päällysetettynä. Ja kuten tuossa alussa jo julistinkin, tuo avokado kavereineen sopii pikantisti myös lähes jokaisen muunkin leivän päälle.

Oli vaan ihan pakko hehkuttaa näitä kahta paikkaa, kun tämä niiden mainittu yhdistelmä tuntuu pelastavan päiväni melko usein. :)

Syksyä ilmassa - on keittojen aika!

Ilmassa se tuoksuu jo iltaisin ja aamuvarhaisin. Aamuyöstäkin on jo paljon pimeämpää. Uskokaa pois, minä tiedän siitä paljon tällä hetkellä. Herään säännöllisesti viiden maissa tällä hetkellä ja sitten taas kuuden jälkeen. Kuudelta on vielä jokseenkin valoisaa.

Syksy siis. Se taitaa olla tässä ihan käsillä. Märistä keleistä huolimatta minusta on ihanaa poltella kotona kynttilöitä iltaisin kun alkaa hämärtää aina vain aikaisemmin, juoda iltateet lämmikkeeksi, antaa pikkupojan hyppiä vesilätäköissä. Ja tehdä keittoja, jotka lämmittävät sydämeen asti.

Minun mielitiettyni on briljantti ruokaostosten tekijä. Sen lisäksi, että hän noudattaa tekemiäni ostoslistoja, hän myös bongailee tarjouksia. Usein häneltä tosin niin sanotusti karkaa mopo käsistä niitä nähdessään ja ostoksia purkaessa tulee välillä tunne, että hän on käynyt tukussa ostamassa tykötarpeita ainakin 6-lapsiselle suurperheelle.

Juuri näin meille ilmestyi kokonainen kassillinen suippopaprikaa. Minun oli (kuulemma) määrä loihtia niistä jotain. Niinpä tartuin haasteeseen. Syntyi ihanan syksyinen paprikakeitto, jossa oli hieman sitä kaivattua potkuakin. Idean sain new yorkilaisesta smitten kitchen blogista, mutta muokkasin ohjetta melko paljon. Lopputulos todellakin lämmitti sekä makuhermoja, että sielua.

Anna palaa vaan, syksy!

Paprikakeitto

Oliiviöljyä
1 iso sipuli
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus valkoviiniä
8 suippopaprikaa paloiteltuna (n 3cm paksuisia paloja)
1/4 kuivattua chiliä
5 dl kasvislientä
pieni kourallinen tuoretta timjamia
1 prk kuorittuja tomaatteja tomaattiliemessä
1 prk creme fraicheä
ripaus suolaa ja pippuria

1. Silppua sipulit ja valkosipuli. Kuullota sipuleja kunnes ne ovat pehmenneet ja lisää valkosipuli. Paista muutama minuutti ja lisää loraus valkoviiniä.

2. Kun valkoviini on lähes kokonaan haihtunut, lisää paprikat, timjami, chili ja kasvisliemi. Kypsennä noin 20 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmenneet.

3. Lisää kuoritut tomaatit ja niiden mehu. Riko tomaattien rakenne puulastalla. Keitä noin 20-25 minuuttia.

4. Lisää lopuksi creme fraiche sekä suolaa ja pippuria makusi mukaan ja soseuta.

Ah, niin suklaiset cupcaket

Leivonta on uusin lajivaltaukseni. Uskon, että se johtuu pitkälti siitä, että pienen vauvan kanssa univajeisena mieleni tekee jatkuvasti jotakin makeaa. Ja toisaalta siitä, että leivonnaiset ovat niin kauniita, mikä hivelee esteettistä silmääni. Tästä johtuen täälläkin tultaneen näkemään yhä enemmän leivontajuttuja.

Säälittävyyden (?) huippu voisi olla se, että innostuin suuresti kun ostin uuden pursottimen. Oli siis aivan pakko kokeilla jotakin cupcakejä. Niistä ei sitten tullutkaan mitään ihan perusmustikkaisia sellaisia, vaan oikein kunnon suklaisia ihanuuksia, reiluilla suklaasattumilla ja kerma-mascarponekuorrutteella. Ja kyllä, se pursotin toimi loistavasti.

Minun muffinseihini tulee nestemäisenä aineena aina jugurttia, maustamaton juokseva- tai turkkilainen jugurtti, molemmat käyvät. Lopputuloksena mehevät muffinsit pöytään.

Suklaiset cupcaket
Yksi muffinsipellillinen, 12 muffinsia

n. 200 g suklaata (käytin tällä kertaa yhden Daim-patukan ja siihen jatkeeksi tummaa leivontasuklaata)
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3,5 rkl kaakaojauhetta
pieni ripaus suolaa
1,5 dl maustamatonta jugurttia

1. Rouhi suklaa, mukaan saa jäädä isompiakin sattumia oman maun mukaan.

2. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri.

3. Lisää munat yksi kerrallaan.

4. Yhdistä kuivat aineet ja tämän jälkeen lisää ne ja jugurtti taikinaan. Lisää lopuksi suklaarouhe

5. Nostele muffinsivuokiin, täyttäen nämä noin 3/4 korkeuteen.

6. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Mascarpone-kermakuorrute

3 dl kermaa
250 g mascarponea
n. 1 dl tomusokeria

1. Sekoita mascarpone ja sokeri pehmeäksi seokseksi.

2. Vatkaa kerma ja lisää siihen mascarpone-sokeriseos. Vatkaa lisää sähkövatkaimella, jos seos tuntuu pursotukseen liian löysältä.

3. Pursota isolla tähtityllalla muffinsien päälle ja siivilöi päälle hieman suklaajauhetta.

Vaivaamaton leipä valurautapadassa

Vauva on maailmassa. Itse asiassa tästä tapahtumasta on kulunut jo yli kolme kuukautta. Mutta hän onkin sitten sitä sorttia, että mamalle ei jää kauheasti aikaa kokkailla päivisin. Eikä oikein tehdä muutakaan, paitsi lykkiä häntä pitkin teitä vaunuissa. Lue: lounaaksi kokkaillaan hyvin nopeita perusjuttuja. Onneksi kotimaiset vihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan ja ne maistuvat ihanilta esimerkiksi nopeissa wokkeihin.

Yhtä asiaa oli kuitenkin minunkin pakko kokeilla. Nimittäin leipoa leipää, jota ei tarvitse vaivata. Tämä No-knead bread -ilmiö lähti liikkeelle New Yorkista, tarkemmin Jim Lahey -nimisen leipurin käsistä.

Leivälle ei oikeasti tehdä muuta, kuin annetaan taikinan levätä 12-14 tuntia. Omasta versiostani tuli kuin tulikin täydellisen makuista, vaikka itse sanonkin. Muutkin koemaistajat olivat harvinaisen yksimielisiä tästä asiasta. Kuori oli ihanan rapea ja sisus mehevä, mitä sitä leivältä voisi muuta enää vaatia?

Valmistuksen juju on sekä siinä vaivaamattomuudessa, että kannellisessa valurautapannussa. Meiltä onneksi löytyi sellainen, ja siellä se leipä sitten valmistui ihanan maukkaaksi ja rapeaksi. Nokare voita päälle ja olisimme voineet ihan ensimmäisessa koemaistossa syödä koko leivän kahden hengen voimin.

Vaivaamaton leipä

7 dl hiivaleipäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
4 dl kädenlämpöistä vettä

1. Edellisenä päivänä sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesi. Tuloksena on hyvin vetelä taikina. Sen kuuluukin olla sellainen, älä siis pelästy (kuten minä). Peitä taikinavelli liinalla ja jätä huoneenlämpöön esim yöksi (12-14h).

2. Seuraavana päivänä kaada taikina jauhotetulle alustalle ja pyörittele taikinaa vain sen verran siinä, kunnes se pysyy kasassa ja on selkeästi jauhoinen.

3. Laita taikiapallo jauhotetulle leivinliinalle astiaan ja jätä se taas lepäämään tunniksi.

4. Lämmitä uuni 230-asteiseksi ja laita pata sinne kuumenemaan puoleksi tunniksi (siitä laskien, kun uunissa on se 230 asteen lämpötila).

5. Seuraavaksi kippaa taikina nopeasti kuumaan pataan. Laita kansi päälle ja paketti uuniin alatasolle 20 minuutiksi. Sen jälkeen poista kansi, käännä uunin lämpö 250 asteeseen ja seuraa leivän paistumista. Noin 20 minuutin kuluttua se on kauniin ruskea ja valmis!

Grillikausi! Täytetyt juustoiset herkkusienet

Olen aiemminkin, täysin häpeilemättä, tunnustanut olevani sienien ehkäpä ylin ystävä.

Olin jo viikkoja unelmoinut grillikauden avajaisista. Etenkin Auralla täytettyjen herkkusienten lastaamisesta grillin uumeniin. Vesi kielelläni on ollut erityisen Pavlovin koira -tyyppistä siksikin, että olen myös sinihomejuuston suuri fani, ja sitähän suositellaan syötäväksi vain kypsennettynä tässä siunatussa tilassa.

Sieni-juustokombinaation rakastajan ongelma ratkaistu, siunatussa tilassa tai ei. Sienet grilliin ja kyytiin Auraa, sekä pari muuta matkustajaa. Hasselpähkinä ja timjami mielestäni vain parantavat täytettyjen sienien makua ja koostumusta. Hasselpähkinä hieman vähentää sienten veltostumista grillissa ja timjami korostaa mielestäni mukavasti Auran makua. Ja jos ei niin Aurasta välitä, niin voihan sieniä täytellä vuohenjuustolla, tuorejuustolla tai vaikkapa mozzarellalla.

Maistui NIIN kesältä! Etenkin kun nappasin tuoreen timjamin pienet oksat ihka omasta, erään tuntemani hyvin taitavan nikkarin käsialaa olevasta yrttilaatikosta pihalta. Pieniähän nuo taimet ovat vielä, mutta pakko oli testata pari pikkuoksaa.

Auralla täytetyt herkkusienet

6 isoa herkkusientä
hieman alle puoli pakettia Auraa (tai muuta juustoa)
1,5 rkl rouhittua hasselpähkinää
pari timjaminoksaa
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

1. Putsaa sienet harjaamalla (älä kastele) ja poista jalat, sekä hieman lakin reunusta, jotta saat mahdollisimman suuren tilan sienen sisään täytteelle.

2. Asettele sienet esim foliolle. Ripottele sienten pohjalle hieman rouhittua hasselpähkinää.

3. Täytä sienet noin puoliväliin Auralla (ilmavaan tyyliin). Lisää pari timjaminlehteä ja täytä yläreunaan asti Auralla.

4. Pirskottele sienten päälle hieman oliiviöljyä ja jauha mustapippuria myllystä. Asettele päälle muutama timjaminlehti. Grillaa noin 15-20 minuuttia, älä peitä sieniä foliolla.

Pasha - kevättä lumiseenkin pääsiäiseen

Pääsiäinen aloittaa mielessäni kevään. Lumet ovat yleensä jokseenkin poissa ja ensimmäiset sipulikukat kukkivat ja leskenlehtiä on bongailtu jo jonkin aikaa. Mutta tällä kertaa satoi räntää ja vettä. Tätä kirjoittaessa uutisissa luvattiin juuri "kireää pakkasta" ensi yöksi. Ei ihan hirveän keväistä, siis.

Valitus seis.

Kevättä päivään meillä toi mukavan rento päivä ystävien seurassa, pikkupoikien yliriemukas hyppely vesilätäköissä... ja sitruunainen pasha. En ollut koskaan ennen tehnyt kyseistä jälkkäriä ja yllätyin sen helppoudesta. Valmistelut veivät valehtelematta noin 20 minuuttia, jos sitäkään. Aikaa pashan valmistuksessa tietysti vie yön yli kestävä valutus jääkaapissa. Mutta sehän hoiti itse itsensä siinä sivussa, vetäessäni onnellisia sikeitä.

Suosittelen! Tein oman pashani kahden reseptin sekoituksena, jokseenkin alla olevan ohjeen pohjalta. Pahoittelut, kuvia on vain lopputuloksesta.

Pasha

150 g voita
1,5 dl sokeria
1 keltuainen
500 g maitorahkaa
2,5 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl paahdettuja mantelilastuja
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl sitruunamehua

1. Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Vatkaa keltuainen vaahtoon ja lisää maitorahka ja kerma.

2. Kuumenna seosta kattilassa koko ajan sekoittaen, kunnes se löystyy ja alkaa höyrytä. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Lisää vaniljasokeri ja sitruunankuori. Seoksen jäähtyessä keitä harso.

3. Kun seos on jäähtynyt, lisää sitruunamehu ja mantelilastut.

4. Vuoraa siivilä harsolla ja kaada jäähtynyt seos siihen. Valuta yön yli jääkaapissa kulhon päällä, aseta päälle paino.

5. Kumoa ennen tarjoilua, koristele paahdetuilla manteleilla, pääsiäiskarkeilla tai hedelmillä.

Terveellistä suklaamässäilyä pääsiäisenä?

Sain joskus, vuosi-pari sitten, maistaakseni pieniin söpöihin muffinivuokiin tehtyjä karpalolla höystettyjä raakasuklaanameja. Ihanan näköisiä, mutta suureksi pettymyksekseni en pitänyt niistä. Mielestäni ne olivat liian makeita. Ruoan estetiikka on puoli ruokaa, mutta se toinen puoli oli liian suuri miinus.

Nyt kun kaikki makeanhimoni ovat oikeasti enemmän vai vähemmän kiellettyjä raskausdiabeteksen vuoksi, eksyin kuitenkin opiskelemaan asiaa raakasuklaasta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. Luonnollisesti minua kiinnosti, onko raakasuklaa sopivaa diabeetikolle. Moni asiaan perehtynyt taho väittää näin olevan.

Ystäväni Englannissa pyörittää Choc Chick -nimistä yritystä, joka myy erilaisia raakasuklaan valmistuspaketteja. Hän oli antanut minulle kerran (luvattoman kauan sitten) mukaan kotimatkalle Suomeeen paketin, jolla raakasuklaa-aloittelija pääsisi helposti liikkeelle. Korkkasin sen viime viikonloppuna, kun silmissäni vilisi kaikenmaailman pääsiäishenkisten suklaaherkkujen kuvia, kaikissa suuret rastit päällä. Punaisella.

Olin skeptinen, palauttaessani makumielikuvan tuosta ensimmäisesetä imelästä raakasuklaakontaktistani.

Lähtökohta siis oli, että tarvitaan jotakin vähemmän makeaa. Ensimmäinen vastaus näihin pohdintoihin: maapähkinävoi (jota palvon muutenkin)! Entäs sitten rohkeasti suola? Jep, näillä mentiin.

Nappiin se menikin. En kyllä kokenut mitään euforista kaakaohumalaa, mutta maistuvia nuo konvehdit ovat ja tyydyttävät makeanhimon täysin. Samoin ne hivelevät jotakin muutakin aistia, kun oikein kovasti itselleen uskottelee näiden olevan sitä nyt niin kovin puhuttua kategoriaa "superfood".

Maapähkinävoi-raakasuklaakonvehdit
Noin 10 valmista konvehtia

100 g raakaa kaakaovoita
100 g raakaa kaakaojauhetta
1 rkl Agave-siirappia
2 rkl (luomu) maapähkinävoita
1 tl Himalajan suolaa

1. Sulata kaakaovoi kulhossa kattilassa, jossa on kiehuvaa vettä.


2. Sekoita joukkoon vispilällä kaakaojauhe, siirappi, maapähkinävoi ja suola.


3. Kaada esim jääpalamuotteihin tai pieniin muffinssivuokiin.


4. Anna kovettua pakkasessa noin 20 minuuttia.

5. Kumoa ja säilytä jääkaapissa.

Punajuuri + feta = true love

Ei siitä pääse mihinkään, punajuuresta on niin moneksi. Punajuurikeitto on taivaallista, uunipunajuuret samoin. Punajuurilaatikko (sinihomejuustolla ja ilman!) on makoisaa ja maustettavissa niin monella tavalla. Ja niin edelleen.

Parhaimmillaan punainen juures taitaa olla kuitenkin liitossa fetan tai vuohenjuuston kanssa. Tai sitten se voisi olla hehkeimmillään suklaakakussa. Tai siinä aurajuustolaatikossa. Tai...

Uusin Glorian Ruoka ja Viini esitteli punajuuren muutamassa eri valossa. Punajuurisacheriakin on vielä pakko kokeilla, kuvatkin olivat niin herkullisia.

Tuumasta toimeen, helppona arkiruokana tituleerattu Punajuuri-fetacouscous kuulosti ja näytti juuri minun "teekupilliseltani". Tein tämän pienenä variaationa, korvaten pinjansiemenet auringonkukansiemenillä ja ruohosipulin ja persiljan sisään käytin vesikrassia, jonka pippuriselle maulle olen myös menettänyt sydämeni ja aionkin kehittää sille vielä monia käyttötarkoituksia. Minulla ei ollut punajuurimehua, värjäsin couscousin yhdestä punajuuresta keitetyllä vedellä.

Tässä siis ohje Glorian Ruoka ja Viini 2/2012 -lehdestä, pienellä viilauksella. Tuossakin lehden numerossa oli niin monta ihanaa kasvisohjetta, joista täpinöidä. Kokeilin myös lehden sitruunaista vuohenjuustopastaa, tosin siinäkin tapauksessa lautaselle päätyi feta vuohenjuuston sijaan. Mutta vuohenjuusto tekee paluun elämääni aivan saletisti taas mahdollisimman nopealla aikataulullaa parin kuukauden kuluttua, kun vatsaani venyttävä pikkuherra saadaan maailmaan...

Punajuuri-fetacouscous

2 dl punajuurimehua (tai punajuuren keitinvettä)
2-4 tl suolaa
2 rkl voita
2 dl couscousia
1-2 ruukkua ruohosipulia*
1 ruukku persiljaa*
*korvasin nämä ruukulla vesikrassia
2-4 rkl sitruunan mehua
0,5 - 1 dl oliiviöljyä
1-2 tl sokeria
150 g fetaa

Uunipunajuuret
8 pientä punajuurta
0,5 dl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl sormisuolaa
2-4 tl sokeria
0.5 tl mustapippuria

1. Paahda punajuuria kuorineen 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti, kunnes ne ovat pehmeitä.


2. Punajuurten kypsyessä kiehauta mehu, suola ja voi. Laita couscous laakeaan astiaan. Kaada neste päälle ja sekoita nopeasti. Anna imeytyä noin 15 minuuttia. Kääntele couscousia lusikalla, niin että rakenteesta tulee irtonainen.

3. Hienonna yrtit / revi vesikrassi. Lisää näitä, sitruunaa, öljyä ja sokeria maun mukaan, kunnes suolaisuus, makeus ja happamuus ovat tasapainossa.

4. Kuori, lohko uunipunajuuret. Valmista marinadi sekoittamalla balsamico ja öljy kulhossa. Sekoita punajuuret joukkoon ja anna marinoida noin 10 minuuttia. Valuta ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla.

5. Annostele couscous lautaselle (tai isoon kulhoon, kuten minä) ja sekoita joukkoon osa vesikrassista. Nostele punajuurilohkot ja murenna feta ympärille, sekä lisäksi hieman vesikrassia.

La città eterna - paratiisini roomalaisella lautasella

Olin jo kauan kaivannut Roomaan. Opiskeluaikoina, eli aivan liian kauan, kauan sitten, vietin vaihtovuoden ikuisessa kaupungissa. Kaupungin charmin lisäksi sydämeni jäi sinne monellekin lautaselle.

Voi miksi Suomen ilmasto ei voisi taianomaisen talven lisäksi olla suotuisa myös ihanille, tuoreille kasviksille ja hedelmille. Sitä lienee turha voivotella, mutta voi miksi tuo italialainen keittiö ei ole löytänyt tietään syvemmälle suomalaisten sydämiin pizzan ja kermaisten pastakastikkeiden lisäksi?

Kasvisruokien ja -lisukkeiden monimuotoisuus on täysin eri kengissä tuolla saapasmaassa, kuin täällä meillä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, siis. Älkööt ymmärtäkö väärin, rakastan kotimaisia juureksia ja kesäisiä vihanneksia yli kaiken, mutta niitä vaan voisi käyttää niin monella uudenlaisella tavalla kuin mihin olemme tottuneet.

Roomassa(kin) on yksi aivan upea kasvisravintola, johon olin eksynyt muutamaan otteeseen jo ennestään. Sininen appelsiini, L'Arancia Blu, olikin nyt muuttanut pois keskustan eloisalta San Lorenzo -alueelta hieman kauemmas kaupungin laidalle. Mutta yhden bussin ja kahden ratikan vaatinut matka oli vaivan väärtti.

Paikan perustaja ja kokki, Fabio Bassan, lausahtaa paikan lähtökohdaksi (katso pääkuva): "Monen mielestä kasvisruoka ja -ruokavalio ovat epämiellyttäviä, monotonisia ja rangasituksenomainen. Meidän päämäärämme on osoittaa asian olevan päinvastoin". Ja näin he tekevätkin.

Saavuimme L'Arancia Bluhun varauksemme mukaan klo 20. Paikka on täysin tyhjä. Kävelimme sisään ja kerroin meillä olevan pöytävaraus, mutta että kenties siellä ei ole niin väliä. Tarjoilija huomauttaa, että illalle on 40 muutakin varausta. Oops. Istumme pöytään tutkailemaan kattavaa ja innovatiivista listaa, ja 15 minuutin päästä seuraavat asiakkaat saapuvat paikalle. Puoli tuntia ja puolet pöydistä on täynnä. Ja loppuillasta koko ravintolakin. Saimmepahan ensimmäisinä valita parhaan pöydän...

Ravintolan maistelumenu on meille molemmille mieluinen. Eikä vähiten siksi, että 37 eurolla eteen kannetaan 8 (!) ruokalajia. Ja näistä jokaisessa on jonkinlainen, hyvin mielenkiintoinen twist. Ja ei, en sanoisi annosten olevan kovin pieniäkään.

Asiaan. Tarkoitus oli kuvata joka ikinen annos, mutta jotenkin siinä makujen maailmassa minulta meni pasmat niin sekaisin, että vain osa ruokalajeista ikuistettiin tuolta kahdeksan kokoelmalta. Esimerkiksi jälkkärit jäivät sulivat suihin ilman tallennusta. Mutta voi hyvänen aika sitä makujen sinfoniaa.

Tässä sitä olisi inspiraation lähdettä. Annosten käännöksissä en ehkä ole aivan haka, mutta aukenevat kuitenkin jotenkuten.

Antipasti

- Quiche con scalogno e formaggi erborinati
- Insalata di puntarelle, con salsa di noci all’aceto di mele e scaglie di Vecchio Piave Sformatino di carciofi con salsa di pecorino e menta

- Sipuli-sinihomejuustopiiras
- Salaattisikuria omenaviinietikalla maustetussa pähkinäkastikkeessa, raastettua Vecchio Piave -juustoa ja artisokkaa Pecorino-minttukastikkeella


Primi

- Lasagnetta con radicchio trevigiano e taleggio
- Conchiglioni di pasta all’uovo trafilata in bronzo, con crema di broccoletti siciliani, olive nere, capperi,pomodori secchi e pinoli

- Retiisi- ja taleggiolasagne
- Conchiglioni munapastaa (tehty jollakin erityisellä puristustavalla, jota en ymmärtänyt), sisilialaista parsakaalikermaa,
mustia oliiveja, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia ja pinjansiemeniä


Secondi

- Tortino di patate con Brie de Meaux e tartufo nero
- Polpettine vegetali, con salsa di pomodoro piccante al coriandolo

- Lohkoperunat, Brie de Meauxta ja mustaa tryffeliä
- Kasvispihvit, tulista tomaattikastiketta ja korianteria


Dolci

- Semifreddo alla mandorla della Val di Noto e semifreddo al pistacchio di Bronte su base di pan di spagna con salsa di mandarini caramellati al miele
- Torta al cioccolato fondente e pere con salsa ai frutti di bosco

- Val di Noton manteli-semifreddo, Bronten pistaasi-semifreddo, Pan di Spagna kakkua hunaja-mandariinikstikeella
- Suklaa-päärynäkakkua metsämarjoja